sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Hengissä ollaan

Hiljaiselo yllätti kirjabloggaajan. Taitaapi olla puolitoista kuukautta jo viime päivityksestä. Jotakin olen lueskellutkin, mutta paljonkaan sanomisen arvoista ei ole tullut mieleen. ... Pitäisi ehkä miettiä päivitysten sisältöä enemmän: Itse en halua tietää juonipaljastuksia kirjasta jonka aion itse joskus lukea, joten en ole juuri ratkaisevia käänteitä paljastanut turinoissanikaan. Toisaalta tuntuu, että juuri juonipaljastusten välttely typistää sanottavaa entisestään. Vähäisetkin tuumokseni pitää hyllyttää, ja keskilattian vie sitten kirjan lähtöasetelman esitteleminen. Hmh. Täytyypä miettiä.

*****
Hiljaisuuden aikana luettuja:

Anni Polva: Tiina
Joululomalla vanhempien luona luettu klassikko. Käsiä pompan taskuissa, kalliita nurmeksia, jokunen kurja ja jokunen reilu toveri. Ihana kirkasotsainen lapsuuden kirja. (Hörähdin myös lukiessani miten Tiina harmittelee suojakeliä ja muistelee vanhempiensa – olletikin 1900-luvun alun lapsia – sanoneen heidän lapsuutensa talvien olleen kylmiä ja lumisia. Ja itse kun luulin että talvet MINUN lapsuudessani olivat kylmiä ja lumisia, toisin kuin nyt. ;) )

Terhi Ekebom: Kummituslapsi
Turkasen hieno sarjakuvaromaani, tai ehkä aikuisten kuvakirja. Tekstiä vähän, suuret kuvat. Vähäeleisissä monografisissa kuvissa on hurjan hieno tunnelma. Surehdutti ja hymyilytti, ja eritoten pysähdyin ihastelemaan kuunvalossa erottuvia varjoja makuuhuoneessa. Että joku semmoisetkin osaa piirtää! (Sarjassamme "Äiti antoi lainaan".)

Sophie Kinsella: Can You Keep a Secret? (eli Salaisuuksia ilmassa)
Euron kirpparilöytö, jonka lainasin siskolle luettuani. Ilahtui tutustuttuaan siihen ja sanoi, ettei englanninkielisten romaanien lukeminen olekaan niin vaikeaa kuin hän oli arvellut. Tuli hyvä mieli. Juurikin "vaahtokarkinkevyt" satu naisesta, joka vuodattaa kaikki salaisuutensa vierustoverilleen lentokoneessa kun luulee koneen syöksyvän maahan – ja ylläripylläri myöhemmin käykin ilmi että vierustoveri, epämääräisen komea mies, onkin päähenkilön työllistävän firman perustaja. O-ou. Paha saa palkkansa, rakastavaiset toisensa ja niin päin pois.

*****

Lisäksi olen pelannut läpi kaksi ikivanhaa Commander Keen -peliä ja mujunut nostalgiassa.

Tällä hetkellä kesken on sen tuhannen kirjaa – siltä ainakin tuntuu. Oikein kismittää: miksen voi himoita yhtä kirjaa kerrallaan? Aloittaisin kirjan, lukisin sitä intensiivisesti, pohtisin lukemaani, pitäisin pienen kunnioittavan tauon ja siirtyisin sitten seuraavan kirjan pariin. Ajattelisin syvällisiä. Vaan ei.

Tosielämän toistuva kuvio on, että aloitan yhden kirjan, luen sitä ehkä sata sivua, huomaan myöhemmin kaipaavani toisenlaista kirjaa, milloin kevyempää, milloin jotain tietokirjaa, milloin sarjakuvaa, milloin mitäkin, ja upotan hampaani uuteen mielenkiintoni kohteeseen, vaikka vanha on tosiaankin edelleen aivan kesken. Saatan aloittaa kolmannenkin kirjan. Siinä erotellaan jyvät akanoista, sillä toisinaan tunnun kuin itseltäni salaa tällä konstilla etäännyttäväni itseni kirjoista, jotka eivät aivan totuudenmukaisesti sanoen kovasti kiinnosta – suunnittelen, muka, tavan vuoksi kuitenkin lukevani ne loppuun "kun nyt olen jo aika pitkälläkin ja on se ihan kiva ja...".

Lopuksi tuntuu että kirjat, kaikki kirjat, on luettu niin pienissä paloissa ja pitkän ajan kuluessa että on epäreilua sanoa niistä juuri mitään. Äft. Finnkinon lippupaketteja markkinoitiin ainakin joskus nimellä sarjahurmaaja (oivasti keksitty sana, muuten, mun miälestä). Ehkä olen sellainen, joka on helppo sarjahurmata. ...siis mitä kirjoihin tulee.

*****

Tällä hetkellä kesken:

Bruno Fink: Tarkastaja Canalin psykoanalyyttiset seikkailut
Mahtava nimi. Sattui kirjaston tyrkkyhyllystä silmään.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Nainen jättää työnsä määräajaksi ja lähtee jahtaamaan 900-luvulla elänyttä japanilaista sielunsiskoaan.

Suvi Ahola (toim.): Hiljaista vimmaa
Otteita suomalaisten naisten päiväkirjoista 1790-luvulta 1990-luvulle. Törmäsin tähän messuilla pari vuotta sitten. Muisto pamahti päähäni kirjastoreissulla. Ihana on kirjastolaitos: näitä oli hyllyssä kaksikin kappaletta.

Tan Twan Eng: The Garden of Evening Mists
Takkuaa, välttelen kaikkea tummasävyistä tällä hetkellä. Kirjassa on kuitenkin myös upeita hiljaisten hetkien kuvausta, joka vetää puoleensa. Olen iloinen että tartuin tähän aikoinani, vaikka taukoa onkin kestänyt. Kyllä se siitä vielä ennen kuin laina-aika loppuu.

Terry Pratchett: Diggers
Miekkoselle iltasaduksi. Jossain kysyttiin "Koska viimeksi joku luki sinulle ääneen?" ja mietin mielessäni että onhan siitä aikaa, mutta itse luin samanikäiselle miekkoselleni iltasatua juuri eilen illalla. Se että se nauraa oikeissa paikoissa ja kehuu lukemistani on melkein yhtä hauskaa kuin se että itselleni luettaisiin.

Kuolaan tietysti jo ainakin neljää muuta kirjaa, mutta yritän saada yllä olevia loppuun ensin. Miksi näin aina käy?

8 kommenttia:

  1. Tuo Can you keep a secret? oli ensimmäisiä englanninkielisiä teoksia (Potterien ohella), jonka luin. Taisin ostaa sen juuri siksi, että se vaikutti helppolukuiselta ja olen sen myöhemminkin muutamaan kertaan lukenut, vaikka juoni onkin jäänyt aika hyvin mieleen.

    Nuo psykoanalyyttiset seikkailut kiinnostaisivat minuakin, mutta en ole vielä yrittänyt etsiä kirjaa kirjastosta käsiini. Olen ollut jotenkin levoton lukija ja minullakin on nyt "muutama" kirja kesken. Eilen aloittamani kuitenkin taidan oikeasti malttaa lukea loppuun ja sitten ehkä palaan niihin muihin keskeneräisiin. Näin ainakin suunnittelen, mutta saa nähdä, miten käy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas kivaa kuulla että muillakin on useampi kirja kerralla kesken! Ja kukas sen juuri sanoi: "Lukemisen suunnitteleminen on kivaa mutta turhaa." :D

      Poista
  2. Mullakin on aina monta kirjaa kesken ja sitten saattaa tulla jumi, jossa mikään kolmesta, neljästä tai viidestä ei nappaa ja sitten aloittaa vielä yhden... Ja mikään ei tunnu loppuvan koskaan. Huoh. Ahneutta? Keskittymisvaikeutta? Vaihtelevia mielenlaatuja? Varmaan kaikkea sitä.

    Tuntuisi hassulta lukea vain yhtä kirjaa kerrallaan, mutta voisihan se joskus olla ihan virkistävää. Pitääpä harkita. (Jos joskus saan nuo kolme meneillään olevaa loppuun...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autuas vertaistuki! ^__^

      Ainoalla lukumaratonillani luin lyhyehköjä kirjoja putkeen niin että luin yhden kannesta kanteen ennen kuin tartuin toiseen. Itselle ainakin jäi sellainen kuva että ajatukset niistä kirjoista olivat jotenkin napakampia... ja kokemus niiden lukemisesta. ...Jotenkin sen arkena vain vetää mukaansa se sirpalemainen lukeminen, kun ei voi omistaa useampaa tuntia päivässä vain kävelylle, kahvittelulle ja lukemiselle. Myh!

      Poista
    2. Blogissani on sinulle haaste ja tunnustus. :)

      Poista
  3. Älä välitä, minäkin olen ihan samanlainen sarjahurmattava! :D Minulla on aina samanaikaisesti monta kirjaa kesken, kahdeksankin keskeneräistä on ihan perussettiä. On joku runoteos, joku äänikirja, joku novellikokoelma ja ehkä joku tietoteoskin, ja sitten muutama romaani. Luen sitten aina sitä, mitä milloinkin tekee mieli, ihan fiiliksen mukaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kahdeksaan en ole tainnut koskaan vielä yltää! Huojentavaa kuulla muista sarjahurmattavista, ah. ;)

      Poista