Kahvia ja guruja kuvailee Rommin kolmea vuotta Intiassa. Huolimatta aiemmista lupauksistaan olla ikinä palaamatta Intiaan, Rommi lähtee opiskelemaan rakasta harrastustaan, astangajoogaa, tunnetun intialaisen gurun oppiin ja huomaa yhtäkkiä ostaneensa parin tuntemattoman amerikkalaisen kanssa kahvilan joogaopintojensa rahoittamiseksi. Joogaopinnot gurun alaisuudessa houkuttelevat paljon länsimaisia ihmisiä Intiaan, joten kahvila aikoo iskeä tähän markkinarakoon tarjoamalla länsimaista aamiaista.
Elämä Intiassa vaatii paljon sopeutumista. Rommilla on onneksi asenne kohdallaan ja aiempaa kokemusta Intiasta. Mielikuvien seesteiset joogaajat vain osoittautuvat kulttuurishokin täräyttämiksi riesoiksi. Jumankek, että kuvaukset vaativista, kärsimättömistä ja töykeistä asiakkaista alkoivat ottaa päähän!
Omituisissa "maailmankansalaisissa" on siis oma ihmettelyssä, mutta kyllä se Intiakin vaikuttaa aikamoiselta paikalta. Kehenkään ei tunnu voivan luottaa: puheissa kaikki kyllä hoituu ja ongelmille löytyy selitys, mutta tekoja ei kuulu. Tai ehkä niidenkin aika tulee, mutta työ tehdään lähes aina myöhässä tai huonosti tai sitten myöhässä ja huonosti. Omia etujaan tuntuu olevan pakko valvoa töykeästi ja epäluuloisesti, jollei halua tulla huijatuksi.
Tykkäsin tässäkin kirjassa sopivanpituisiksi pätkityistä luvuista, jotka oli päätetty nimetä vauhdikkaasti ("Talonne sijaitsee ruumishuoneen päällä").
Rommin kirjan ansio on mielestäni se, miten se tuo arkielämän Intiassa iholle. Lukukokemus vie mennessään Intiaan. Jäin toisaalta kaipaamaan syvällisempää perehtymistä maahan. Rommi viittaa välillä intialaistuttujensa kanssa käymiinsä keskusteluihin, ja jäin aina toivomaan että niistä olisi kerrottu lisää. Paikallisten näkemykset ja tuntemukset kotimaastaan ja ulkomaalaisista, elämästä ja työnteosta, kaikesta, olisivat kiinnostaneet kovastikin, mutta niihin ei oikeastaan kajottu ollenkaan. Intia nähdään kirjassa ulkomaalaisen silmin, vaikka Rommi tarjoaakin välillä välähdyksiä kulttuurista. Sekin on viihdyttävää, mutta "päiväkirja" herättää mielessä paljon kysymyksiä, jotka jäävät ilman vastausta. Kelpo nojatuolimatkailua joka tapauksessa.
Kahvia ja guruja eli kolme vuotta Intiassa
Satu Rommi
Bazar 2009
s. 216
Kansankynttiläin kokoontumisajoissa merkkaan kategorian VII) Matkat suoritetuksi. Taskulampputasolla siis ollaan! Tietokirjojen lukeminen ei tunnu yhtään tietokirjojen lukemiselta. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti