maanantai 29. lokakuuta 2012

Varoitus: Vaalikuumehourailua

Seuraavassa omia henkilökohtaisia aatoksiani näin vaali-iltana. En halua ottaa kantaa vaalien lopputulemaan, mutta äänestysaktiivisuuden tiimoilta pyörii mielessä täälläkin ajatus tai pari. 58,2 % on aika ikävä tulos. Melkein joka toinen jätti äänestämättä. Melkein joka toisella oli sellainen "ei kiinnosta" -fiilis. Vai oliko?

Nuori perheenjäseneni meinasi jättää äänestämättä. Tuli tämä vähän puskista, sillä arvelin hänen ilman muuta käyvän uurnalla. Mielipiteitä kun hänellä jonkin verran on ja netin uutispalveluista ainakin ulkomaan uutisia tuntuu lukevan. No, pidettiin sitten kriisikokousta hänen ollessaan tietokoneella; kuinkas nyt suu pannaan? Tein tiedusteluretken tietokonepyhättöön ja sain kuulla, että penseä suhtautuminen johtui lähinnä tietämättömyydestä.

Asiassa kävi sitten niin, että vaaliskeptikko istutettiin keittiön pöydän ääreen, ja käytiin sitten yhdessä kolmen ihmisen voimin Ylen vaalikone läpi kysymys kysymykseltä. Tiivistimme siippasen kanssa parhaamme mukaan näkemyksiä, joita eri asioista olimme kuulleet ja selitimme käsitteitä ja menettelyjä, jotka skeptikolle olivat vieraita tai hämäriä. Lopuksi tutkittiin eniten samaa mieltä olleiden ehdokkaiden kärkeä lähemmin ja tutustuttiin heidän perusteluihinsa, että vieläkö kuulostaa hyvältä, oliko ehdokas joistakin asioista täysin vastakkaista mieltä. Loppujen lopuksi intervention kohteena ollut osapuoli lähti ihan tyytyväisin mielin äänestämään muun joukon mukana, mikä oli mukavaa. Ilmeisesti kotiin jääminen ei johtunut välinpitämättömyydestä, vaan tiedon puutteesta.

Vaikka Urpilainen varmaan oli oikeassa arvellessaan noopean äänestysvilkkauden syyksi vaaliväsymystä (puolentoista vuoden aikana kaksi kierrosta presidentinvaaleja sekä eduskuntavaalit), mutta oma toiveeni näin vaalien jälkimainingeissa on, että niin poliitikot kuin tiedotusvälineetkin ottaisivat asiakseen selväsanaisuuden. Ylen vaalilähetyksessä sote-uudistuksesta puhuttiin yhtenään, mutta kertaakaan ei käsittääkseni avattu, että sotella tarkoitetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistusta. Moni uutisia seuraava tietysti tietää, mitä sote on. Kuinka moni ei tiedä? Kuinka helposti on löydettävissä tiivis selostus esimerkiksi siitä, mitkä ovat pääargumentit kuntauudistusasiassa?

Äänestäjien aliarvioimisesta puhutaan toisinaan, mutten ole kuullut vielä koskaan puhuttavan äänestäjien yliarvioimisesta. Kunnanvaltuustossa istuminen käy työstä. Kansanedustajuus on kokopäivätyö. Muissa töissä käyvillä kansalaisilla ei ole resursseja perehtyä kaikkien alojen asioihin perinpohjaisesti. Let's face it, peruskoulu ei anna kummoisiakaan eväitä yhteiskunnalliseen valveutuneisuuteen, ja sekin vähä opetus taitaa osua juuri niille ikävuosille, jolloin jutut valiokunnista, puolueista ja kilpailutuksesta tuntuvat äärimmäisen tylsiltä. Sitä paitsi toisin kuin vaikka matikassa, jossa on mahdollista saada desimaalintarkka vastaus ongelmaan, politiikassa käsiteltävät asiat ovat monimutkaisia ja siksi joskus turhauttavia. Opettajalla pitäisi olla kaksin verroin enemmän innostusta, oppitunteja ja näkemystä pystyäkseen innostamaan (mahdollisimman puolueettomasti) oppilaansa yhteiskunnallisten asioiden pariin.

Minusta tuntuu, että politiikkaa pitäisi avata enemmän. Ei pitäisi olettaa ilman muuta, että 100 % äänestysikäisistä tietää mikä sote on. Realismin nimessä ei pitäisi myöskään olettaa, että 100 %:lla äänestysikäisistä on motivaatiota metsästää tietoa ja näkemyksiä monimutkaisiin asioihin; puolueetonta tietoa poliittisista kiistakapuloista pitäisi olla tarjolla jossain helposti. Lisäksi "poliittista jargonia" pitäisi karsia mahdollisimman paljon, jolloin maksimoitaisiin jokaisen lukijan tai kuulijan mahdollisuus seurata argumentointia ja keskustelua. Lisäksi kävisi ehkä niin, että yhä harvemmalle lukijalle tai kuulijalle tulisi sellainen olo, ettei voi ymmärtää politiikkaa, että se on tarkoitettu ja suunnattu joillekin muille. Politiikan pitäisi olla kaikille. Onko 41,8 %:lla suomalaisista siis "ei kiinnosta" -fiilis vai "en ymmärrä" -fiilis?

Ymmärrän, että politiikan seuraaminen voi tuntua vieraalta tai vaikealta. Niin minullekin aina toisinaan. Haluaisin silti kannustaa kaikkia ottamaan selvää ja äänestämään. Noin 16 000 asukkaan kunnassa valtuustoon pääsee jo 58 äänellä. Kyllä siinä siis joskus on kuitenkin yllättävän pienistä numeroista kysymys. Eikä tarvitse osata valita objektiivisesti parasta tyyppiä sen tuhannesta ehdokkaasta. On ihan ok olla epävarma. Ota selvää. Ole vilpitön. Muista, että kaikilla asioilla on aina kaksi puolta. Äänestä.

6 kommenttia:

  1. Amen!

    En ymmärrä johtaa usein ei kiinnosta -vaiheeseen: näin olen todennut empiirisin testein joistakin ympärilläni olevista ihmisistä. Ja onko se ihmekään, jos tosiaan media pursuaa käsitteitä ja uutisia, joiden merkitystä ei tiedä, eikä kukaan selitä. Lauantaina yksissä bileissä tapasin kolmekymppisen tyypin, joka sanoi, ettei ole koskaan äänestänyt missään vaaleissa, eikä aio äänestääkään. Jäin miettimään sitä aika paljon: kyse oli korkeakoulutetusta ihmisestä, joka tekee jotain ihan suht johtavan aseman duunia, eli ainakaan ei voi väittää hänen olevan mikään "yhteiskunnan syrjäyttämä". Ja silti - ei kiinnosta.

    Joo, pilkka osuu omaan nilkkaani, olenhan tuleva historian ja yhteiskuntaopin opettaja. Onneksi yhteiskuntaoppi saakin lisää tunteja uusissa opetussuunnitelman perusteissa, erinomaista! Nykyaikaiset yhteiskuntaopin oppikirjat ja opetusmateriaalit ovat kyllä pääpiirteissään minusta monipuolisia ja hyviä (ja ekstramatskua on ympäröivä maailma pullollaan), mutta eri asia onkin sitten se, kuinka niitä käytetään ja miten teinit motivoidaan. Kun jos monella on kotonakin sellainen ilmapiiri, ettei ymmärretä eikä kiinnosta, niin kuinka tolkutat teinille, että siitä huolimatta HÄN voi ymmärtää ja olla kiinnostunut. Vaikeaa, vaikeaa...

    Tuo äänestysprosentti oli kyllä surkea. Pitäisi havahduttaa, pohdituttaa ja mietityttää ihan tosissaan tuolla vähän ylemmilläkin tahoilla.

    VastaaPoista
  2. Itse kävin jättämässä tyhjän äänen eli en ole ihan varma lasketaanko minut äänestäneisiin vai äänestämättä jättäneisiin.

    Syyt? Vaikka löytyisikin yksittäisiä tolkun ihmisiä sieltä täältä niin yhtään puoluetta jota voisin kannattaa ei löydy. Ja taas kerran kun tuloksia katsoo niin huomaa että vaalit ovat kauhea mesoaminen jonka seurauksena jonkun ryhmän äänisaalis notkahtaa 0,2% johonkin suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli kyllä myös vaikeaa tuon puolueen kanssa ja on itse asiassa joka vaaleissa. Nikotellen sitten valintani osui omilla mittareillani järkevimmältä vaikuttavaan tyyppiin vähiten huonossa puolueessa. Tällä kertaa. Kovin uskollinen äänestäjä en koskaan ole ollut.

      Poista
    2. Joo, olen useammissa vaaleissa päätynyt äänestämään RKP:ta koska se on vähiten antipatioita herättävä puolue, vaihtoehtona on sitten käydä heittämässä ääni jollekin hörhöryhmittymälle jolla ei ole oikeasti mitään mahdollisuuksia tai käydä jättämässä se tyhjä ääni.

      En koe itseäni syrjäytyneeksi mutta totean että mm. työni on tehnyt minusta huomattavasti kyynisemmän politiikkaa kohtaan. Kun tietotaito ja asiantuntemus joutuu vastakkain poliittisen retoriikan ja äänestäjien kosiskelun kanssa niin retoriikka voittaa aina, asiantuntemuksella ei tee mitään. Halpahintaista populismia harrastaa tasan jokainen puolue.

      Poista
  3. Omissa laskutoimituksissani kaikki äänestyspaikalla käyneet lasketaan äänestäneiksi, lukipa äänestyskortissa sitten jotakin tai ei. Eniten harmittaa... no, ehkä kotiin kokonaan jääminen noin yleensä, mutta varsinaisesti kuitenkin se mahdollisuus, että politiikka joko on tehty tai sitten on ajautunut sellaiseksi, ettei yhteiskunnallisesta päätöksenteosta periaatteessa kiinnostunut henkilö saa siitä otetta.

    Hdcanis, saat ehdottomasti sympatiani. Olisinko Suomen Kuvalehdestä tässä taannoin lukenut, että joidenkin Persujen järkkäämien tilaisuuksien yhteydessä auditorion ulkopuolella myytiin t-paitoja "POPULISTI"-tekstillä. Etoo, miten siitäkin yritetään tehdä ihailtava nimike. Oli miten oli, tuumailin myös, että jos jokainen valintansa itselleen perustellut menisi ja äänestäisi tyhjää, se olisi paljon jykevämpi kannanotto kuin epämääräinen "nukkuvat" jossain graafissa. Ylen vaalivalvojaisiin pitäisi itse asiassa saada tv-ruudun alalaitaan oma palkki tyhjille äänille puolueiden kannatuslukujen viereen.

    Suketukselle toivotan (taas!) tsemppiä. :) Kirjoituksistasi ainakin paistaa sellainen motivaatio, että jotain siitä on pakko siirtyä oppilaillesikin. Hauska myös kuulla, että kirjat ovat mielestäsi kiinnostavia. Muistelin omia ankeita kirjojani, jotka oli painettu vissiin joskus varhaisella 90-luvulla, ja joista en juurikaan kunnianhimoa muista aistineeni. :S

    VastaaPoista
  4. Seurasin Helsingin hylättyjä, ei olisi irronnut valtuustopaikkaa Aku Ankalle: 1874 hylättyä kun alhaisin vertailuluku jolla mentiin läpi oli 3186. Piraatitkin pääsivät viime hetkillä punnertamaan ohi reilulla 1900 äänellä...

    VastaaPoista