tiistai 22. helmikuuta 2011

Ekovaatteita horisontissa

Vaateostokset, nuo pirulaiset. Jostain pitäisi löytää hynttyitä ylle, mutta itse en osaa ommella ja paikallisesta UFFista on parina viimekertana tuntunut olevan vain karmeita rytkyjä. Ainakin mun koossa. Mene ja tiedä. Oon kuitenkin tässä viimeaikoina selaillut kesätyöilmoituksia niin paljon, että mieleen nousee jo kesä ja semmoinen eksoottinen asia kuin PALKKA, mitä ei hetkeen oo näkynyt mailla eikä halmeilla. Tätä kesäistä rikastumista silmälläpitäen olen ajatellut, että voisin jopa investoida johonkin uuden uutukaiseen ekovaatteeseen. Vetää jotenkin surumieliseks, että tuntuu uskomattomalta löytää vaate, jota
a) ei oo tehnyt joku tytön- tai pojanpallurainen henkensä kaupalla
b) ei oo tehny joku aikuinen ihminen sellasissa oloissa, että
i) sen terveys vaarantuu (esim. värjäys/valkaisukemikaalit tai farkkujen hiekkapuhallus)
ii) se ei saa tarpeeksi palkkaa, että voisi panna lapsensa kouluun
iii) pakollinen, viikoittainen työtuntimäärä nousee lähemmäs sataa tuntia, hyvässä lykyssä palkatta
iv) järjestäytyminen johonkin liittoon on potkujen ja/tai fyysisen uhkailun aihe.
c) oo valmistettu tehtaassa, jonka ympäristökuormitusta ja tarpeetonta resurssien hukkaamista ei valvota mitenkään.

Lista näyttää pitkältä, mut ei siinä oo mitään sen ihmeempää. Ja jos jotain asiaa mä en jaksa, ni se on sitä ihmisryhmää, joka jostain on kaivanu sellasen argumentin että "parempi se niille lapsille on, et niil on jotain työtä ku et ei ois mitään!" Jos tehtaat maksais aikuisille työläisilleen kunnollisen palkan, ni ne lapset pääsis kouluun.

No joka tapauksessa, täs ois kaks ekovaatemerkkiä, Second Chance ja Nurmi. Paan ne nyt tänne muistiin että sit rikastuttuani löydän nää osoitteet vielä jostain. Noista kahdesta Second Chance vaikuttaa enemmän muntyyppiseltä, vaik niilläkin on vähä turhasti retroilua mun makuun... tosin ei ehkä yhtä paljon ku Nurmella, mää vähä vieroksun kaikkii tommosii asustei kuten rinkulahuivei... ja lisäks en löytäny mistään isompia kuvia niistä Nurmen vaatteista et oisin voinu kyylätä tarkemmin tummien vaatteiden yksityiskohteita. No jaa. Murehdin sitä sit ku oon rahakas.

P.S. Tulipa nyt silmiin vielä kolmaskin merkki, Samuji, jolla on ainakin yks aika sympaattinen taskumekko.

torstai 10. helmikuuta 2011

Haluatko miljonääriksi?

Sociological Images -blogin artikkelissa on tarkkailtu Haluatko miljonääriksi -kisan erimaalaisia versioita. Mielenkiintoinen havainto on, että "kysy yleisöltä" -oljenkorrella on eri painoarvo eri maissa, sillä yleisön avuliaisuus vaihtelee kulttuureittain.

Esimerkkejä annetaan kolmesta eri maasta. Amerikkalaisyleisö tuntuisi noin yleensä pitävän kilpailijan puolia ja äänestää käytännöllisesti katsoen aina parhaan tietämyksensä mukaisesti. Venäjällä yleisö puolestaan äänestää usein tahallaan päin honkia. Henkilökohtaisesti huvittavimpana pidin ranskalaista äänestyskäyttäytymistä: jos yleisöltä kysytty kysymys on liian helppo, yleisö ilmaisee halveksuntansa äänestämällä väärin. Mikäli taas kysymys vastaa yleistä käsitystä kinkkisestä tapauksesta, pelaajan katsotaan ansaitsevan apua ja äänestysnappuloita painellaan vilpittömin mielin.

Kiehtovaa, eikö vaikka? Syitä voi kukin miettiä tykönään. Amerikkalaisreaktion ymmärrän (ryysyistä rikkauksiin -ihannointi ja näin päin pois), ranskalaiseenkin suhtautumiseen kuvittelen löytäväni jotain logiikkaa... mutta venäläisreaktion syitä en osaa arvailla. Siihen blogin kirjoittajakaan ei saanut tyydyttävää selitystä. Ehkä olen viisaampi luettuani Outi Parikan Äiti Venäjän aapisen. Ostin sen pokkarina pari vuotta sitten, mutta syystä tai toisesta luku-urakka jäi kesken.

En muista enää mitään Suomen kisaversiosta mitään... Vitsi kun nyt kiinnostais.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Pian täällä

Aloittanen tässä kohta blogailun. Niin että onneksi olkoon, internet!

(Tulee mieleen tyhjän liikkeen ikkunassa taannoin näkemäni paperilappu: "Lapsiturva-liikkeemme lopetti toimintansa näissä tiloissa. Tilalle avataan pian erotiikkapuoti Bella Cosa." Samanlaisissa omituisissa tunnelmissa olin sinäkin räntäisenä päivänä tuijottaessani ikkunan tiedonantoa liikennevaloista kadun toiselta puolelta.)